En osannut ja nyt ollaan ojassa ja allikossa jne.
Päiväunia voi nukkua:
1. Sylissä. Asennolla ja mahdollisella liikkeellä ei väliä.
2. Manducassa. Liikettä on oltava.
3. Caboo-liinassa. Liike pakollinen.
Päiväunia ei voi nukkua:
Kaikki muut paitsi edelliset. Kiva.
Onneksi näitä on tää yksi vain. Kyllähän sitä kantaa. Helteellä se tosin ressukka ui äitinsä hiessä.
Päiväuniaikaan onkin näppärä lenkittää koirat, asioida kirjastossa ja koluta kirppareita. Kolmatta tuntia katuja laahustaessa hieman jumii pohkeissa ja päkiöissä, mutta karaistumista on havaittavissa.
Näin. Kaipaan vouhotettavaa.
Mun tytär nukkui sylissä kaikki päikkärinsä 1kk-3kk iässä. Tai manducassa, vain liikkeessä (eikä missään nimessä missään kaupassa tai muussa sisätilassa, eli byebye shoppailut ja kirpparit, tervetuloa luonnonhelmassa reippailu, plaah). Tuli nettisurffailtua aika paljon ja talsittu ulkona. 3kk iässä totesin että kesähelteellä en pysty tähän enää (sisälämpötila kun alkoi olla yli 25 astetta) ja karaistin itseni nukuttamaan päiväunet pinnasänkyyn (2kk iässä meillä tyttö laitettiin koko yöksi nukkumaan pinnasänkyyn 90% perhepeteilyn sijasta). Ekana päivänä kantelin kirkuvaa lasta 15 minuuttia, nukahti syliin, sänkyyn, heräsi huutamaan, uudestaan syliin, hyssyttelyä ja kantelua (kolme-neljä toistoa ja tyttö uuvahti). Sitten ihmettelin että mitä ihmettä teen, lapsi nukkuu ja mulla on vapaat kädet ja syli. Sen jälkeen päiväunia ei ole sylissä nukuttu (paitsi pakollinen ulkoilu manducassa, vaunuissa meillä ei viihdytä ja se onkin sitten ihan eri taistelu jossa minä olen häviöllä...).
VastaaPoistaJälkikäteen ajatellen en tajua miten jaksoin sen sylinukutusvaiheen, mutta eipä tuntunut olevan muuta vaihtoehtoa. Tyttö nukkui niin huonosti päiväunia ja tuntui että oli pakko saada se nukkumaan, keinoista viis. En usko että tekisin nytkään toisin, ei minulla ollut sydäntä huudattaa pientä. Eipä tästä kommentista kaipa muuta iloa ole kuin että tilanne voi muuttua sitten kun hetki on sopiva sinulle ja lapsellesi. Jaksamista!
Kiitos. :) Oletettavasti tästäkin selvitään - yllätyksekseni löysin sylinukkumisesta sen mainion puolen, että minunkin on pakko rauhoittua. Välillä meinaa mennä suorittamisen kanssa yli, on siis ajoittain ihan hyvä pötkötellä, kun sopivaa syli&koneellaroikkumisasentoa ei toistaiseksi löytynyt.
PoistaKaupoissa ja kirppareilla notkuminen onnistuu kivasti kun hytkyn jatkuvasti kuin idiootti (kaikki kunnia toki heille). Nastaa jammata markettimusiikin tahtiin, mutta pysyypähän lapsi unessa.
Toissapäivänä päikkärit pääsivät pinnikseen (on sivuvaununa sängyssä mahdollistamassa äidin hartiakrampittomat unet). Kolme tuntia tuhisti menemään. Saisi toteutua usemminkin - minustahan se on kiinni.
Alan ymmärtää yksitasoisen kodin viehätyksen. Lienee syytä opetella itkuhälyttimen toveriksi.
Pääasiahan on, että pieni saa paapittua riittävästi. Ja äiti aina välillä.
Ihmisraunio ilmoittautuu. Mikälie oli ongelmana, kun ei päikkärit täälläkään maistuneet, vauvalle siis. Äiti ois voinut nukkua vaikka maailman tappiin. Vihdoin viimein vauva nukahti ulos kun rytyytin vaunulla melkein koiran yli ja kiroilin karvakasalle (viaton elukkahan se tähän oli!). Tuli kai kotoisa olo...
VastaaPoistaVoi kurjuus. Väitän, että teillä on ollut tavalliseen verrattuna liian hiljaista ja uupunut riittävästi hässäkkää. Eihän reipas pikkupoika ilman viihdettä väsähdä.
PoistaKoiraparka. Tosin ei niillä helppoa ole täälläkään. :/