15.8.2012

Kilahti - taas

Tytär täytti kaksi kuukautta. Se on mielestäni aivan hirveän paljon, tosin jokseenkin häviävän pieni pätkä keskivertoihmiselämää.

Sain merkkipäivän kunniaksi kuningasidean - kutsua puolison sukulaiset kerralla lasta katsomaan. Aikarajoituskin asetettiin. Muuten hyvä, mutta ennen väen saapumista väsähdin totaalisesti. Takana levoton yö ja painajaisia, päälle karsea hiki ja vot! emäntä ihan pihalla.

Puolison äidin kumppani erehtyi hassutellen tiedustelemaan milloin perheenlisäykselle saapuu jatkoa.

Jos joku löytää jostain mun itsehillinnän niin saa laittaa tulemaan. Ois kiva nähdä sitä taas. On vähän ikävä.

Kerroin vähemmän hillitysti ukolle, mitä mieltä olen mainitun asian tiedustelusta. Ja ettei paljon naurata. Ja että minun kodissani ei minulle puhuta näin epäkunnioitavasti. Ja vähän päälle.

Herra poistui paikalta. Tunnelma oli mahtava.

Että urani kusipäänä senkun jatkuu. Pelottaa, että eristän tyttären isänsä suvusta. Omastani pidän lapsen erossa tietoisesti. Lapsi kuitenkin tarvitsee ympärilleen mahdollisimman paljon rakastavia ihmisiä.

Ettätota. Onneksi ei tarvitse järjestää ristiäisiä.

Huomenna aion lopettaa äitiysloman suorittamisen ja etsiä sen itsehillinnän jostain. Yli kolmen tunnin unet saattaisivat olla avuksi.

2 kommenttia:

  1. Näitä sattuu. Milloinkohan ihmiset oppisivat ymmärtämään, että lapsiasioissa olis syytä olla hienotunteinen?

    Meillä erityisesti eräs miehen (ei-niin-terävä) kaveri ahdisteli meitä lapsijutuilla jo ennen raskautta. Sama tietysti jatkui, kun olin jo raskaana, mutta en ollut paljastanut asiaa kellekään. Mä jouduin isommassa joukossa kyynel silmässä latomaan äijälle totuuksia, mutta tilanne oli vielä siinä mielessä ikävä, että kyseinen äijä on oikeasti hitaanpuoleinen eikä lopettanut, vaikka kuinka kipotin. Sen jälkeen päätin, että en ole tyypin kanssa enää missään tekemisissä. En halua katkaista miehen ja sen välejä, mutta jos tulevat vaikkapa meillä vierailemaan, aion poistua paikalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, kuulostaa varsin leppoisalta tilanteelta - porukassa (varsinkin jos kyse on itselle vähän oudommasta väestä) on kiva kilahtaa ja ojentaa (sori nyt) juntteja.

      Ei tämä puolison äiteen ukkokaan ole lähelläkään terävintä kynää penaalissa , liekö mokomaa koskaan nähnytkään, mutta ei sitäkään ominaisuutta voi aina olla ottamassa huomioon. Meidän tilanne kun ei mikään salaisuus yrittämisineen, masennuksineen, kuolemantapauksineen ja vielä leikkauksella ole ollut - lisääntymispuheet on tosin aina samaa paskaa.

      Todennäköisesti jatkossakin kilahtaa, mutta siitä tuntuu selviävän hengissä.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.